Punamusta-fani, rakas kummilapseni, sai tämän ripille päästessään. Mikä ihmeen työelämä-lappu tuolla kuvassa töröttää?! Kuvausrekvisiittaa...=) 

V:n kavereita muistettiin tällaisilla korteilla.

Tämän kortin pallopääpoikaa oli mukava puuhata. Sain idean muistaakseni viime kevään tai kesän Cardmaking and Papercrafts-lehdestä.

Jostain syystä älyttömän sekainen ja levoton kortti mielestäni, kun näin jälkeenpäin sitä katselen. Mutta enpä tiedä, mitä toisinkaan olisin tehnyt ja kun nuo kuviopaperista leikatut ja 3d-tarrapaloilla kohotetu "kerroskukkaset" oli pakko korttiin survoa niin tiedättehän mitä siitä seuraa. Siis kun nainen saa jotain päähänsä ;).  Promarkereilla olen ekan ja vikan kuvat värittänyt ja se on kyllä haastavaa. Siis tarkemmin sanottuna se, että saisi tehtyä varjostuksia. Pitää opetella vielä tekemään akvarellikynillä varjostukset päälle. Ja ne varjostukset on kyllä yksi taiteenlaji sinänsä!

 

Hyvää pääsiäisen jatkoa!

Tämä lähti V:n kummisedälle viime vuonna. Korttini ovat tosi yksinkertaisia ja yritän koko ajan opetella koristeiden käyttöä. Siis muidenkin koristeiden kuin kukkien ;). Vaikka tässä ei kukkia olekaan.

Tässäpä kummitätini 50-vuotiskortti. Leima kuuluu niihin, joka oli pakko saada ja siitä on tehty vain yksi kortti...Tässä vielä aikaa ilman Bigshotia ja stansseja.

Tähän asti olen elänyt ns. kädestä suuhun korttien osalta ja kortit lähtevät uusille omistajilleen heti kun ne saa tehtyä eli siis edellisenä iltana tai yönä olen vääntänyt hiki päässä kortteja. Joskus haaveilen, että oikein omista varastoista saisi valmiin kortin tempaista, mutta eipä tuohon tavoitteeseen ole päässyt kuin nyt pikkuhiljaa.. Kunpa aikaa olisi vähän reilummin! Lienee aika monen muunkin äidin toive.  Miusta tuntuu, että ihan hetkessä en osaa vääntää korttia ja tarvitsen aikaa makustella kokonaisuutta  ja jos on sitten vain hetki aikaa niin en edes viitsi aloittaa, kun en saa loppuun asti tehtyä hommaa kuitenkaan. Luovinta aikaa olisi illat ja yöt, mutta ajoissa heräävä lapsukainen pitää huolen, että pitäisi myös nukkua..Välillä iskee niin kamalat vieroitusoireet, että askartelupöydän ääressä on istuttava ihan väkisten vaikka koko huusholli kaatuisi päälle. Taavan blogissa oli joskus ihana ovikyltti tms. josta muistan sen lopputekstin, joka meni jotakuinkin nin, että  "tämä koti on tarpeeksi sotkuinen ollakseen onnellinen".. Näinhän se on! 

Nyt linkkien laittoon. On tämä blogin pito vain uusi ja koukuttava maailma...Ihanaa näin mummolareissulla rauhassa paneutua asiaan, kun muut viihdyttävät lasta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

 

Hyvää palmusunnuntaita!

Yksi pienistä unelmistani on nyt toteutunut ja sain oman askartelublogin perustettua. Eihän se ollut edes vaikeaa!

Askarteluharrastukseni on jotakuinkin yhtä vanha kuin lapseni (n. 1½ vuotta) ja kortteja on muistikortille kertynyt aika monta, vaikka en mitenkään kovin tuottelias ole ollutkaan. Välillä esittelen niitä vanhoja uusimpien luomusten seassa. Kyllä itteä ahistaa katella noita ekoja väkerryksiä, mutta näkeepähän mistä on liikkeelle lähdetty (ja onko sitä kehitystä edes tapahtunut...). Jospa nyt räjäytetään heti alkuun pankki ja laitetaan näkösälle ihan eka tuotos. Kortissa on ihan eka oma Magnolia-leimasin ja se taitaa edelleenkin olla yksi suosikeista. Tässäpä tämä.

 

Tämä seuraava kuva on aika huono, pahoittelen, mutta enpä omistanut kunnon kameraa vielä vähän aikaa sitten ja tämä on räpsätty kännykän kameralla. Rakas serkkuni, V:n kummi sai tämän lopputyön valmiiksi saatuaan viime keväänä.